HUOJUVA LATO – Elävänä Osulassa
(Bluelight BLR 33239 2, 2-CD)
Huojuvan ladon ryhtyessä livealbumin tekoon ei Suomi-kantrin ja tarinankerronnan mestari, joensuulainen laulaja-kitaristi-huuliharpisti Suonna Kononen yhtyeineen tietenkään voinut tyytyä vain yhteen levyyn. Perinteitä vaaliva storyteller-keikka sekä bändin pitkä levytyshistoria käytännössä huusivat tupla-CD:n mittaista annosta. Julkaistuksi materiaalista päätyi lopulta 28 esitystä.
Kyseessä on itse asiassa jo ryhmän toinen konserttitallenne. Myös edellinen, vuonna 2018 ilmestynyt ”Valtimon Seiska” syntyi seurueen kotikunnailla Pohjois-Karjalassa. Samaisesta taajamasta, nyttemmin Nurmeksen kaupunkiin liitetyn Valtimon kirkonkylästä löytyy siten myös tämänkertaiseksi äänityslokaatioksi valikoitunut Osulan Baari, ”Huojuvan Ladon oma Tavastia, jossa bändillä on aina hyvä vastaanotto ja omia poikia kannustetaan reippaasti”, kuten Kononen levyn kansiteksteissä tähdentää. Paikallisia tässä nelimiehisessä orkesterissa edustavat pedal-steelkitaristi-banjisti Ilkka Vartiainen ja rumpali Keijo Korhonen. Basisti Teemu Sinkko on taasen kotoisin Lemiltä ja vaikuttaa tätä nykyä Joensuussa.
Seuraava paljastus: ”Elävänä Osulassa” ei tarkasti ottaen koostu yhdestä kokonaisesta keikasta vaan useista baari-illoista vuosilta 2021–23. Soitannolliset tai äänentoistolliset erot eivät tosin ole maallikon havaittavissa, tallennuslaatu on tasaisen korkea ja yleisömetakkakin on säädetty mahdollisimman hiljaiseksi taustalle. Myös rakenteeltaan ja kestoltaan tuplakiekko muistuttaa Huojuvan ladon tyypillisiä Osula-vetoja. Tärkeä peruste julkaisulle on kuulemma ollut myös se, että bändi on saattanut muutoin jäädä monelta livenä kokematta – onhan ”susirajalta” pitkä matka taivaltaa muualle Suomeen keikoille ja toisin päin.
Bluelight-merkillä tämän vuosikymmenen ja kahden aikaisemman studiokiekon ajan viihtynyt bändi on saanut kasaan huomattavan äänitevalikoiman, josta tosiaan riittää ammennettavaa. Nyt seulontaa tehdään tasaisesti levy levyltä aina vuoden 2010 esikoisesta ”Lähde länteen!” kohti nykyhetkeä sekä ymmärrettävästi eniten kappaleosumia saavaa ”Utopia, Texasia” (2022).
”Keikan” avaava vuoden 2020 albumin nuoruusmuistojen täyteinen nimiraita Viimeiset vanhat hyvät päivät viittoo suuntaa koskettavalle ja kauttaaltaan hyväntuuliselle ravintolakierrokselle. Hieno kohtalotarina Lasiset siivet on studiovuosikertaa 2012 levyltä ”Rakkaus ja juuret”, mainitulta uusimmalta julkaisulta versioidaan mm. haikeat tilannekuvaukset Kesä ja Ava-hotelli, kantrirokkaava Pyhä Severi sekä Savolaista verta (John Stewartin California Bloodlines). Muihin Konosen kääntämiin lainasuosikkeihin lukeutuvat mm. Virran Ola on vielä kuningas (Waylon Jenningsin western swing -sävyinen Bob Wills Is Still The King), Hirviryijy (Tom Russellin Navajo Rag) ja Lieksan tyttö (Nick Lowen Country Girl).
Kakkos-CD käynnistetään Konosen akustisella soolosetillä, kuten keikoillakin on tapana. Kantripaskaa (Waylon Jenningsin Outlaw Shit) sekä ”Utopia, Texasin” runollinen Tie päättyy meren rannalle kuuluvat elimellisesti tähän osuuteen. Loppuun on vielä säästetty yhtyeen toivotuimmat teokset, kuten folkpopahtava Sydänmaantie sekä Suomenhevonen. Samaan klassikkokerhoon tietysti kuuluvat levyn Freud, Marx, Engels & Jung -hengessä huipentavat Valtimon Seiska (Waylon Jenningsin Luckenbach, Texas) sekä Särkynytsydämiset (Guy Clarkin Broken Hearted People (Take Me To A Barroom)), jonka saa rehvakkaan ”promilleuskottavasti” hoilata rumpupatteristonsa takaa Keijo Korhonen.
On mahdotonta alleviivata liikaa Konosen laulunkirjoitustaitoja. Ammattitoimittaja ja ansioitunut kirjailija hallitsee sanan säilän ja on myös armoitettu kantrimusiikin sekä suomalaisen kulttuurin tuntija, jonka kotiseutu- ja elämänläheiset sanoitukset saavat loogisen merkityksensä myös etelän kaupunkilaispojan korvien välissä. Konosen lyriikat viiltävät sielua mutta eivät raavi verille. Mieluiten ne tulee vastaanottaa juuri keikkaoloissa – vaihtoehtona kuitenkin hyväksyttäköön myös kotisohvan ja levysoittimen yhdistelmä, parin mallasjuoma-annoksen kyyditsemänä totta kai.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2024)
